Terhi Sakara

 

Hyvä ja laadukas varhaiskasvatus on hetkessä elämistä lapsen kanssa. Se on aikaa pysähtyä ja kuunnella lasta. Päteviä aikuisia jotka tunnistavat lapsen ja hänen perheensä tarpeen, ammattilaisia jotka vastaavat siihen ammattitaidolla ja lämmöllä. Suunnittelevat toiminnan lapsilähtöisesti ja monipuolisesti, tekevät yhdessä lapsen kanssa päivästä hyvän. Kasvattavat ja opettavat lasta yhdessä vanhempien kanssa. Valinnanvapautta perheelle sen suhteen miten ja milloin haluavat lapsensa hoitaa. Se on myös pieniä

ryhmäkokoja, yhteistyötä muiden eri tahojen kanssa, pedagogisia suunnitelmia ja tiedonsiirtämistä koulumaailmaan. Resursseja jotka riittävät muuhunkin kuin raportointiin ja paperinpyörittelyyn eli siihen tärkeimpään, lapseen.

Varhaiskasvatuksen haasteet tänä päivänä ovat suuria. Jos vielä muutamia vuosia sitten ryhmä oli täynnä umpisuomalaisia perustaaperoita; nykyään ryhmästä löytyy lapsia joilla on kielellisiä haasteita, lapsia joilla on ylivilkkautta, agressiivisuutta, autisminkirjon oireita, kotona haasteita tai työttömyyttä. Oma ryhmänsä on maahanmuuttajat jotka tuovat mukanaan oman kulttuurinsa ja mahdollistavat monikulttuurisen kasvuympäristön kaikille muillekin, mutta tarvitsevat resursseja kotoutumiseen suomalaiseen elämään. Työelämän vaatimukset näkyvät lasten hyvinvoinnissa varhaiskasvatuksen puolella vaikka perhe olisikin ihan keskiluokkainen tavallinen perhe. Kukapa ei olisi taistellut huonon omatunnon kanssa kun töistä pyydetään jäämään ylitöihin mutta tarha menee kiinni jo viideltä ja ruokaakin pitäisi laittaa? Ja säästää pitäisi ihan kaikesta, leluista, askartelutarvikkeista, otetuista kopioista. Pätevistä ammattilaisista puhumattakaan. Miten näistä haasteista oikein selvitään?

Jokainen varhaiskasvatuksen puolelta säästetty euro on vaarassa aiheittaa kaksinkertaisia kuluja muualle jos säästökohdetta ei ole tarkkaan mietitty. Haasteiden kasvaessa on tärkeää että myös resurssit pysyvät ajantasalla. Kun tarkastelee kaupungin talousarviota vuodelle 2017 huomaa että sivistystoimiala vie toiseksi eniten eli 31% kaupungin varoista heti sosiaali- ja terveydenhuoltotoimialan (45%) jälkeen. Tämä huomioon ottaen on ymmärrettävää että kaupungilla on tarve kohdistaa säästöjä juuri varhaiskasvatukseen ja opetukseen. Tasapainon löytäminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta kunhan pidetään mielessä se tärkein, lapsi. Käyttöön täytyy ottaa nykyistäkin enemmän sekä digitalisaatio että uudet toimintatavat. Yhteistyötä eri tahojen välillä täytyy tehostaa ja miettiä miten samaa työtä ei tehdä moneen otteeseen. Miettiä mitkä raportit ovat tärkeitä ja voisiko niitä yhdistää? Kuuntelemalla alan asiantuntijoita, varhaiskasvatuksen ammattilaisia voidaan jopa säästöt kohdistaa oikein. Lisäksi on hyvä kannustaa yrityksiä yksityisten päiväkotien perustamiseen ja perheitä niiden käyttämiseen mm. palvelusetelien kautta. Toimivilla kerhoilla ja avoimilla päiväkodeilla lisätään perheiden valinnanvaraa kunhan ne ovat aukioloajoiltaan perheille sopivia ja hyvien kulkuyhteyksien varrella. Vantaan tulisi ottaa käyttöön läsnäoloaikaan sidotut päivähoitomaksut, se kannustaa perhettä kotihoitoon ja siitä on hyviä kokemuksia muista kaupungeista. Laadukas ja oikein tehty varhaiskasvatus ennaltaehkäisee perheiden ongelmien paisumista kärpäsestä härkäseksi ja säästää kaupungin varoista pitkän pennin. Ennaltaehkäisy on helpointa ja halvinta tehdä silloin kun lapsi on vielä varhaiskasvatuksen piirissä, siksi siihen täytyy panostaa kaikista säästöpaineista huolimatta. Vantaa on laatimassa vuoden 2017 aikana lapsi- ja sukupuolivaikutusten selvitystä varhaiskasvatuksessa tapahtuneista muutoksista. Tämä selvitys tulee lukea tarkkaan ja huolella jotta sen perusteella voidaan ohjata varhaiskasvatusta oikeaan suuntaan.

Keskustelin vähän aikaa sitten ystäväni kanssa joka on kokenut varhaiskasvatuksen ammattilainen, ihminen jota arvostan kovasti hänen lasten eteen tekemänsä työn vuoksi. Kun ihmettelin miten hän jaksaa tämän päivän paineissa, hän vastasi minulle: "Kun näkee ne tähtisilmät onnesta ymmyrkäisenä nii sillä sitä jaksaa". Itse jäin ihmettelemään että kuinka pitkään?

Terhi