Terhi Sakara

Kun edellisissä kunnallisvaaleissa 2012 itsekin liityin ”pelastetaan kouluavustajat, säästetään seinissä” -joukkoon, kuka olisi arvannut että se tarkoittaisi sitä että nyt vuonna 2017 sisäilmaongelmia

löytyy lähes kaikista kouluista Vantaalla. Missä on menty metsään? Tai oikeammin, pitäisikö mennä metsään?

Mistä tässä asiassa oikein on kyse? Osassa kouluista on selkeä home-ongelma kuten Mikkolassa. Siellä onkin jo ryhdytty toimiin, valitettavasti vain vasta sen jälkeen kun vanhemmat nostivat asian julkisuuteen. Toisissa paikoissa taas opettajat oireilevat todella runsaasti, mutta hometta ei löydy. Näin on esim. Korson koulussa. Ja variaatioita tältä väliltä löytyy yhdestä jos toisesta koulusta, niin uusista kuin vanhoistakin rakennuksista. Sisäilmaoireet ja -ongelmat pitää ottaa vakavasti, vaikka oppilas tai opettaja ei juuri nyt kärsisikään oireista ne voivat puhjeta esiin myöhemmin ja vaikuttaa hänen koko loppuelämäänsä.

Eikö pitäisi olla itsestään selvää että rakennukset rakennetaan oikein? En ole mikään rakennusmestari tietenkään, mutta johan järkikin sanoo muutamia asioita näin maallikollekin. Eikö rakennusten pohjan täytyisi olla kunnossa ja tuulettuva, räystäiden tarpeeksi isoja ja kattojen harjakattoja? Ja rakennusvaiheessa rakennuksen olla kuiva; ei muovimattoja märkien betonien päälle sekä eristevillojen säältäsuojattuja? Ja tietysti rakennusvalvonta tarkkana. Kuka on vastuussa näistä rakennusaikaisista virheistä, eikö vastuun pitäisi kuulua rakentajalle? Heitä ei voi päästää livahtamaan vastuustaan kuin koira veräjästä.

Rakennuksia tulisi hoitaa oikein, olla tarkkana huoltoväleistä ja siivouksesta. Jokaiselle julkiselle rakennukselle Vantaalla on tehty huolto- ja korjaussuunnitelma. Siinä kerrotaan yksityiskohtaisesti missä vaiheessa ilmanvaihtokanavat nuohotaan ja kuinka monen vuoden päästä täytyy tehdä ikkunaremontti jne. jne. Onko näissä suunnitelmissa pysytty koulujen kohdalla vai onko ”seinistä säästäminen” tarkoittanut sitä että jätetään osa huolloista tekemättä ja nyt kärsitään sitten seurauksista. Ilmanvaihdon tulisi olla päällä 24/7, ymmärrän että tehoja lasketaan hieman käyttöasteen mukaan mutta ilmastointi ei tulisi koskaan olla suljettuna kokonaan tai puoliteholla  vaikka koulupäivä olisikin ohi ja koulu tyhjänä. Koulujen ja päiväkotien siivoustaso on aivan järkyttävällä tolalla, tästä ei voi syyttää siivoojia jotka tekevät kovaa työtä päivästä toiseen aivan liian pienillä resursseilla. Monesta koulusta olen kuullut että siivoojien määrää on pudotettu aivan liian vähään ja siivooja ei ehdi tekemään kaikkea mitä hänen pitäisi tehdä.  Tiedän myös että esimerkiksi useiden koulujen verhoja ei pestä koskaan. Ei koskaan! Onko ihme että oppilaat ja opettajat oireilevat luokissa jos siivous tarkoittaa sitä että vain lattia pyyhitään kostealla ja roskapönttö tyhjennetään kerran viikossa? Myös pesuaineiden tulisi olla kohteeseen sopivia ja myrkyttömiä jotta esim. muovimattojen liimojen höyryt eivät pääsisi liukeneman ilmaan.

Jotta pääsisimme suurimman kriisin yli, kouluissa tulisi tehdä perusteellinen suursiivous mikä tarkoittaa kaikkien pintojen ja materiaalien imuroimista, pesemistä ja kuuraamista. Myös niiden verhojen. Ilmastoinnin tulisi olla päällä 24/7. Huolto- ja korjaussuunnitelmista tulisi tarkastaa missä mennään ja tehdä ne huollot ja korjaukset mitä on jäänyt väliin. Uskon että näillä ihan perusasioilla saataisiin korjattua osa koulujen ongelmista. Entä sen jälkeen? Osa kouluista kärsii yhä ongelmista joiden ratkaisua ei voi siirtää vuosien päähän. Vanhempia tulisi informoida ongelmista heti kun ne on tiedostettu ja sanomalla suoraan asiat niin kuin ne ovat. Jos koulussa ei voi opiskella, väistötilat ovat välttämättömiä ja ne tulisi ottaa käyttöön heti kaikissa näissä kouluissa.

Tulevaisuuden koulut tulisi rakentaa puusta elinkaariajattelulla. Tahtotila tähän on jo olemassa kuntapoliitikkojen kesken mutta kaupunkiarkkitehdit ovat laittaneet puukoulujen rakentamisessa hanttiin. Tärkeämpää kuin ulkonäkö on kuitenkin rakennusten terve kunto. Puusta rakennettujen julkisten tilojen rakentamisesta on jo paljon hyvää kokemusta useissa eri kaupungeissa. Tämä kokemus tulee ottaa käyttöön myös Vantaalla. Elinkaarimallissa yksityinen taho rakentaa ja kaupunki vuokraa tilan tältä rakentajalta. Vastuu rakentamisesta ja huollosta jää yksityiselle taholle. Katson että varsinkin Vantaan taloudellisessa tilanteessa missä rahat ovat vähissä ja velkaa ei haluta ottaa elinkaarimalli palvelisi asukkaita tehokkaasti. Terveissä lapsissa ja nuorissa on Vantaan tulevaisuus.

Linkin takana lisää elinkaarimallista

Terhi