Terhi Sakara

Mikä on valtion perustehtävä? Olla tasa-arvoinen kansalaisilleen riippumatta siitä mitä ominaisuuksia heillä on. Sillä onko ruskea vai vaalea tukka, onko lyhyt vai pitkä, uskooko Jumalaan vai onko ateisti, ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa miten yhteiskunta sinua kohtelee. Miksi siis seksuaalisuuntautuneisuudella

pitäisi olla merkitystä? Olen itse kristitty hetero, uskon Jumalaan ja hänen rakkauteensa, rakastan itse miestäni suunnattomasti. Erotan kuitenkin ajatuksissani valtion ja kirkon toisistaan. Valtio ei voi valita minkä uskonnon perusteella lakejaan säätää, lakien täytyy olla samat kaikille. Jos valtio lähtee erottelemaan ihmisiä ominaisuuksien perusteella, mitä seuraavaksi? Sairaanhoitoa tarjotaan vain sinisilmäisille? On mielestäni itsestään selvää että niin ei voi olla. Tasa-arvon vastustajat pitävät usein samaan sukupuoleen suuntautunutta kiinnostusta "virheenä", luonnottomana asiana joka pitää korjata. Miten sitten muut "virheet", vaikkapa epämuodostuneen käden tai jalan kanssa syntyneet? Pitäisikö heiltäkin sitten kieltää tasa-arvoinen avioliitto tai adoptio-oikeus? Ei olla kauhean kaukana niistä ajoista jolloin rodunjalostus oli Suomessakin jokapäiväistä elämää, kukaan tuskin haluaa palata niihin aikoihin.

Toisaalta kirkkoakaan ei voi pakottaa. Jokaisella uskonnolla on oltava mahdollisuus päättää itse esimerkiksi vihkimisestä, noudattaako valtion päätöstä tasa-arvoisesta avioliitosta vai ei. Valtio ei voi pakottaa sitä noudattamaan, se on kirkon sisäinen asia. Jos haluaa kirkonoppeja muuttaa, on tärkeää itse kuulua kirkkoon ja käydä äänestämässä kirkollisvaaleissa. Kirkko on sellainen kuin sen seurakunta.

Entä miten seksuaalisuuntautuneisuus vaikuttaa vanhemmuuteen? Onko todella tärkeää että lapsi elää perinteisessä isä-äiti-kaksi-lasta -perheessä? Mitä silloin pitäisi tehdä kaikille niille lapsille jotka elävät yksinhuoltajaperheissä? Tai ajaako perinteinen perhekäsitys sen yli että osa lapsista elää perheissä joissa on vakavaa väkivaltaa tai alkoholismia? Kumpi on loppujen lopuksi tärkeämpää, se että lapsella on turvallinen ja rakastava koti vai se että väkisin pidetään kiinni siitä että kotona on oltava isä ja äiti ovat ne olot sitten mitkä tahansa? Voiko joku todellakin väittää että ihmisen luontainen ominaisuus vaikuttaa siihen kuinka hyvä hän on vanhempana? Useissa tutkimuksissa on todettu että lapselle riittää että hänellä on yksi välittävä ja rakastava aikuinen elämässään. Samoin useissa tutkimuksissa on todettu sekin että jos vanhempi on onnellinen, se vaikuttaa positiivisesti myös lapsen elämään. Tärkeintä on siis tasapainoinen ja onnellinen koti on se sitten minkämuotoinen tahansa, koti jossa eletään normaalia elämää ottamalla huomioon myös lapset ja heidän kehityksensä. Aikuisen seksuaalisella suuntaumisella ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Mitä enemmän lapsella on rakastavia aikuisia elämässään, sitä parempi se on lapselle.

Terhi